Suomen paikka uudessa maailmassa

Synkät pilvet riippuvat Suomen satavuotisen itsenäisyyden yllä. Tämän vuoden poliittisten maanjäristysten jäljiltä maailma tuntuu epävarmemmalta kuin pitkään aikaan. Ensi vuosi ei lupaa tippaakaan rauhallisempaa kyytiä. Sopimusten ja yhteistyön maailmasta ollaan palaamassa suurvaltojen voimapolitiikan todellisuuteen. Suomen kaltaiselle pienelle maalle tämä kehitys ei lupaa mitään hyvää.

Suomi on valtaosan historiastaan ollut Euroopan suurvaltapolitiikan heittopussina. Politiikkamme linjat ja jopa ministerinimitykset on pitänyt hyväksyttää milloin Berliinissä, milloin Moskovassa. Median vapautta ja kansalaisten sananvapautta on jouduttu suitsimaan ulkovaltojen painostuksesta. Neuvostoliiton hajoamisesta alkanut Venäjän heikkous sekä EU-jäsenyyden tuoma turvallisuuden ja demokraattiseen länteen kiinnittymisen tunne loivat Suomeen ennen kokemattoman vapauden ja avoimuuden ilmapiirin. Suomettumisen ajan pelko ja itsesensuuri muuttuivat pahaksi, kaukaiseksi muistoksi.

EU natisee liitoksissaan, ja Ranskan ensi vuoden presidentinvaaleista riippuen saattaa hajota. Mahdollinen tuleva presidenttipuolue Kansallinen rintama saa rahoitusta Moskovasta, ja ajaa Ranskan eroa EU:sta. Muuallakin Euroopassa Kremlin tukemat ja Venäjän valtapolitiikkaan ymmärtäväisesti suhtautuvat äärioikeistopuolueet ovat kovassa nousussa.

Näiden puolueiden näkökulmasta Venäjällä on etupiiri, johon kuuluvien valtioiden asioihin sillä on täysi oikeus vaikuttaa, ja lohkoa niistä palasia itselleen. Donald Trumpin lähipiiristä on kuulunut samansuuntaisia lausuntoja. Britannian poliittinen järjestelmä puolestaan on Brexitin kanssa niin sekaisin, ettei saarivaltakunnasta ole lähiaikoina odotettavissa johdonmukaista ulkopolitiikkaa. Ainoa vakauden poiju näyttää löytyvän Saksasta, vaikka sielläkin äärioikeisto huojuttaa Angela Merkelin asemaa.

Mikä Suomea tässä uudessa maailmanjärjestyksessä sitten uhkaisi? Tuskin sota, sillä maamme valloittamisesta ei olisi Venäjälle mitään suoranaista hyötyä. Venäjän intressi on pitää lähialueensa valtiot omassa etupiirissään, ja estää niiden alueiden ja ilmatilan käyttö itseään vastaan. Tämä onnistuu ilman kalliita valloitusoperaatioita, vaikka nekään eivät ole poissuljettuja. Tehokkaampaa on epäsuora vaikuttaminen mediaan, poliittiseen järjestelmään ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Tätähän Venäjä Suomessa jo tekeekin.

Jos Suomelle ei ole tarjolla selkänojaa mistään, on meidän mietittävä vakavasti, mitä Venäjä suhteemme tekee saadessaan täysin vapaat kädet. Venäjälle Suomi voi joko kasvattaa tai heikentää turvallisuutta. Jos Suomi liittoutuu sotilaallisesti tai antaa alueensa ulkovaltojen käyttöön, Venäjän turvallisuus heikkenee. Venäjä ehkäisee itselleen epämieluisaa poliittista kehitystä mm. horjuttamalla yhteiskunnallista vakautta ja heikentämällä kansalaisten luottamusta instituutioihinsa, eli rapauttamalla koko poliittisen järjestelmän toimintakykyä.

Suomettumisen aikana itänaapurin jatkuva paine politiikassa ja mediassa oli arkipäivää. Mediassa sallitut puheenaiheet ja hallituksen kokoonpano piti tarkistaa Tehtaankadun suurlähetystöstä. Näin Suomi vältti suoranaisen miehityksen luovuttamalla Neuvostoliitolle valtaa sille tärkeillä yhteiskunnan alueilla. Jos Suomi jää maailmanpolitiikassa jälleen yksin, uhkaa 1960- ja 1970-lukujen opeille tulla jälleen käyttöä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s