Keskusta, ikuisesti

Neljä vuotta sitten eduskuntavaaleissa Keskusta kärsi järkyttävän romahduksen. Julkisessa keskustelussa povattiin agraaripuolueen ajan olevan ohi kaupunkiseuduille keskittyvässä Suomessa. Sittemmin on käynyt selväksi, että toiveet ja pelot Keskustan hiipumisesta olivat ennenaikaisia.

Keskustan syöksy vaalirahakohun jälkimainingeissa johtui ryvettyneestä johdosta, ei mistään politiikan sisältöihin tai puolueen rakenteisiin liittyvästä. Kun johto saatiin vaihdettua, puolue oli valmis uuteen nousuun. Keskustassa aallonpohja koettiin niin syvänä, että uudeksi johtajaksi oli saatava politiikan ulkopuolinen. Yritysmaailmasta politiikkaan tullut Juha Sipilä oli taatusti ryvettymätön, mutta vahvan keskustalaisen taustan puutteella on myös hintansa. Kun Sipilä leikkaa, ensimmäisenä leikkuriin näyttää lentävän Keskustan aatteellinen perintö.

Keskustan aate on aina nojannut ennen kaikkea maaseutuun ja alueellisuuteen. Lisäksi painotetaan yhtäältä yrittäjähenkeä ja toisaalta köyhäinapua sekä vahvaa ja aktiivista valtiota. Tämän vuoksi Kepun on ollut helppo tehdä hallituksessa yhteistyötä sekä oikeiston että vasemmiston kanssa. Jos Keskusta hylkäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, se muuttuisi Kokoomuksen maaseutuosastoksi. Ikävä kyllä juuri näin näyttää käyneen.

Oli jo sinänsä huolestuttavaa, ettei hallituspuolueiden välillä ollut neuvotteluissa mitään erityistä skismaa. Keskusta ja Kokoomus ovat kuitenkin eri puolueet, joilla tietääkseni on hyvin poikkeavat arvopohjat. Jos näin ei ole, se ei kerro Kokoomuksen keskustalaistumisesta, koska puolue on Stubbin kaudella nimenomaan korjannut kurssiaan takaisin oikealle. Pikemminkin Keskusta näyttää Sipilän johdolla ottaneen kunnon harppauksen pois keskustasta.

Sipilän markkinoitu epäpoliittisuus ja käytännönläheinen insinööriote eivät ole politiikassa mitään uutta. Oikeiston työkalupakkiin on aina kuulunut oman agendan paketoiminen käytännöllisiksi järkiratkaisuiksi, joissa ei ole mitään ideologista tai poliittista. Kun politiikka häivytetään politiikasta, se typistyy manageroinniksi, josta päätösten arvovalinnat katoavat näkyvistä. Sipilä tekee juuri tätä, suurella menestyksellä. Kaikki mediat näyttävät ostaneet tarinan käytännöllisestä perusinsinööristä, joka rukkaa koneen kuntoon vaivaamatta päätään aatteilla ja arvoilla. Mitään arvovapaata ja epäpoliittista ei kuitenkaan ole siinä, että päätetään leikata kymmenen miljardia niin, että se osuu kipeimmin vanhuksiin, lapsiperheisiin ja työttömiin.

Jos hallitusneuvottelujen yksituumaisuus kylmäsi, on hallitusohjelma sitäkin karseampaa luettavaa. Sipilän hallitus on yksiselitteisesti päättänyt kasvattaa tuloeroja ja ottaa eniten vähävaraisimmilta. Yhteiskuntamme varakkaimmille hallitus esittää toiveita ja suosituksia, meille muille uhkauksia ja käskyjä. Ristiriita Keskustan hallitusohjelman ja alkiolaisen aatteen välillä on kirkuva. Punamultayhteistyönä rakennettu hyvinvointivalio revitään nyt riekaleiksi toisen arkkitehtinsa toimesta. Aikanaan Keskusta oli esimerkiksi aktiivisesti luomassa opiskelija-asuntoja ja opintotukea, jotta maanviljelijöiden lapsilla oli paremmat mahdollisuudet käydä yliopistokaupungeissa kouluttautumassa. Nyt Keskusta tuhoaa omaa luomustaan heikentämällä opintotukea entisestään ja poistamalla tuet opiskelija-asuntojen rakennuttamiseen.

Hallitusohjelma ei ole neutraalia optimointia, vaan osoitus siitä, että vaalien suurin voittaja olikin Kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto. Tästä saatiin jo näyttöä, kun ministeri Lindströmin sooloilusta napautti ensimmäisenä EK:n Jyri Häkämies, ei suinkaan pääministeri. Murskavoiton saaneella Keskustalla olisi ollut mahdollisuus tehdä oman aatteensa mukaista politiikkaa, mutta hallitusohjelma on kokoomuslaisempi kuin Kokoomuksen johtaessa hallitusta. Punamultademarina olen äärettömän surullinen Keskustan ottamasta linjasta, mutta kivuliainta se lienee kepulaisille itselleen. Alistamalla puolueensa EK:n käsikassaraksi Sipilä tekee Keskustalle vahinkoa, johon edes vaalirahakohun puuhamiehet eivät olisi pystyneet.

Aatteettoman manageroinnin ja oikeistolaisen talouspolitiikan tie uhkaa tehdä Keskustasta alueiden puolueen, jonka ainoa sisältö on uskonkappaleeksi korotettu kotiseuturakkaus. Sivistys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja muut alkiolaisuuden peruspilarit voidaan saneerata pois. Se saattaa tuoda Keskustalle vaalimenestystä, sillä ajassamme poliittiset ideologiat koetaan helposti vieraina ja epäilyttävinä. Epäpoliittisen perusinsinöörin nikkarointi on helpommin lähestyttävää.

Juha Sipilä on täydellinen oman aikamme poliitikko. Hänen epäpoliittisuutensa voi kantaa Keskustan menestykseen, mutta se tekee puolueelle myös vakavaa vahinkoa. Arvojen ja aatteen häivyttäminen politiikan oikeistolaistuessa uhkaa hukata Keskustan sielun. Se olisi menetys paitsi Keskustalle, myös koko Suomelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s