Diagnoosi käteen ja onnea matkaan

Diagnoosi käteen ja onnea matkaan

Jokainen suomalainen, joka on koskaan tarvinnut mielenterveyspalveluja, on löytänyt itsensä samasta tilanteesta. Meille kerrotaan, mikä meitä vaivaa, ja kehotetaan etsimään hoito. Käsi sydämellä – kellä meistä on sillä hetkellä voimia analysoida, mikä terapiamuoto itselle sopisi parhaiten, ja vielä yrityksen ja erehdyksen kautta etsiä hoidon tarjoaja? Kun ei pysty kuin tuijottamaan seinää tai itkemään, on vaikea olla valistunut kuluttaja.

Jos hallitus saa sote-uudistuksensa läpi, tämä on todellisuus kaikkien vaivojemme kanssa, olimme rikki henkisesti tai fyysisesti. Mahdollisuus etsiä ja valita itse oma hoitonsa kuulostaa varmasti kivalta täysissä voimissaan olevalle ihmiselle. Sairaalle se ei ole mahdollisuus, vaan heitteillejättö.

Jos hoitoon ei ohjata heti, ei sinne välttämättä mennä ollenkaan. Sillä huonoina hetkinä voimat eivät riitä, ja hyvinä ajattelee, että kyllä tämä tästä. Kuulostaako tutulta? Kun hoitoon meno lykkääntyy, sairaus pahenee, ja lopullinen hinta sekä yksilölle että yhteiskunnalle kasvaa.

Me tykkäämme pitää itseämme vahvoina, pärjääjinä. On vaikea myöntää olevansa joskus loppu, ja kaipaavansa tukea. Sairasta ihmistä ei kuitenkaan auta shoppailu, vaan huolenpito. Se, että asiansa osaava ihminen kertoo mitä pitää tehdä, ja mihin suuntaan kävellä.

Sotesta ei päätetä yhdessäkään kunnassa, mutta silti siitä äänestetään kuntavaaleissa. Jos keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset saavat luottamuksesi, he jatkavat valitsemallaan tiellä. Jos hallitusta rankaistaan vaaleissa, se ottaa aikalisän ja katsoo hommat uusiksi.

Kuntavaalit eivät ole koskaan vaikuttaneet valtakunnanpolitiikkaan näin paljon. Sinulla on äänestäjänä paljon valtaa. Käytä sitä, jotta käteen jäisi muutakin kuin diagnoosi ja onnentoivotukset. Pelkällä onnella ei meistä kukaan pärjää.